Hating her reflection

En oo taas pahemmin tullut kirjoittelemaan. Mitään ei oo oikein tapahtunut. Koulu tuntuu vievän kaiken ajan.
Paino heitelee sinne sun tänne.
Vihaan itteeni.

Kun koulu stressaa tuntuu etten pysty keskittymään laihdukseen ja siitä saadaankin kehä aikaseks ; koulu ahdistaa > lääkitsen ahdistusta syömällä (tunnesyöjä kun olen) > ahdistun itseeni > en pysty keskittymään itseeni.


Mulla on tosiaan nyt parin viikon sisällä tulossa sekä kahdet YO-kirjoitukset että koeviikko, eli kauhulla odottelen.

Taidan pitää nyt tästä blogista ihan virallisesti parin viikon tauon. Ehkä sitten pystyn keskittymään paremmin. Mulla on viimeinen kirjoituspäivä 30.9 joten palailen luultavasti noihin aikoihin.

Ootte rakkaita <3, älkää kaikki lukijat hävitkö tauon aikana!


Lupaan tehdä kaikkeni että saan tuollaisen kropan!

Pärjäilkää :)

(toivotaan myös että tauon jälkeen panostus blogiini on paljon parempaa)

There's just no easy way out.

Perjantaiks suunniteltu SG:n aloitus meni mönkään siinä vaiheessa ko heräsin puol 8 aikaan 'päikkäreiltä' ja sekavana hortoilin jääkaapille. Rumaks meni. Lauantai taas oli ihan menetetty tapaus kun äiti päätti olla vähän pullantuoksunen mamma ja leipoa.

Eilen kävin taas hölkkäilemässä. Tykkään siitä ainakin vielä kahden kerran jälkeen. Hyvä musiikki + kaunis ilma + ei ketään muuta liikkeellä = lähentelee täydellisyyttä. Tosin mun raskas hengitys pilaa vähän mielikuvaa :D

Nyt oon kuitenkin onnistunu vetää ittelleni mukavan kurkkukivun ja yöllä mukavaa uniaikaa menikin sit yskimiseen. Noh, ehkä en tähän kuitenkaan kuole. :D

Tänään kävin taas vaa'alla ja voi herranjumala. Mitä oon oikeen aatellu siinä vaiheessa ko oon työntäny ruokaa suuhuni? 'Se on hei ihan ok syödä, et sä tästä liho'. Voi paska.

Mut nyt ko oon viimein palannu on todellisuuteen, on tästä hyvä sit jatkaa eteenpäin ja toivonmukaan päästä eroon kaikesta tästä massasta + ahmimisesta.

Ainiin, multa kysyttiin joku päivä että ootanko mä lasta. Vaikka olinkin läppä niin silti tommonen kirpaisee vähän.
Sainpahan motivaatiota!

Telling yourself that you'll start tommorrow, means more failure for today

Otsikkona oleva lause kuvaa niin mua. 'no huomenna sit on parempi päivä' 'huomenna en ahmi' jaa juu en vai? perseelleen aina menee. Mitä pidemmän aikaa viettää mättöpäiviä sitä vaikeammaksi tää tulee. Vaa'alla oon käyny viimeks yli viikko sitten..... Noh, viikonloppuna yritän vähän karistaa tätä rasvaa ja jos sit vaik maanantaina...krhm.

Mun pitäis taas alkaa kirjottaa syömisiä ylös.

Sain tänään sit illemmalla vielä revittyä itteni lenkille. Ja onneks sain! Yritin taas parhaani mukaan hölkätä. Ja voi sitä tunnetta kun oikeesti jaksoi ja oikeesti teki mieli hölkätä<3 Nyt pitäis vaan muistaa se tunne ko ei kiinnosta mennä lenkille.

Lenkin jälkeen majottauduinki sitten koneelle lukemaan muutamia blogeja, joista sain taas vähän enemmän tahtoa tähän :) Tätäkin pitäis tehdä aina ennen ko päättää 'vähän mennä käymään keittiössä ja kurkata mitä siellä jääkaapissa onkaan'

Taisin joskus aikaisemmin mainita täällä tosta vähähiilihydraattisesta dieetiistä /karppauksesta. Jotenkin oon siitäkin alkanut vähän välillä repsahtaa. Äiti tekee kuitenkin edelleen noita ruokia ja koulussakin oon onnistunu noudattelee tota, mutta yksin ollessa se ei sit onnistukaan. Kuulostampa heikolta, no sitä mä oonki.

Nyt blogeja selaillessani törmäsin taas vaihteeks tohon Skinny Girl - diettiin. Oon vähän aina kyseenalaistanu sitä et miten saisin sen muka toiminaan, kotona vanhempien supervalvovien silmien allla kun asun. Myös se, et oon aivan paska laskemaan kaloreita (:D) on jotenki mietityttäny. Ehkä voisin kuitenki antaa tollekin mahdollisuuden. Aina voi kokeilla. Ja onhan netti täynnä noita kaikkia kalorilaskureita. Käyttääkö joku lukijoista jotain tiettyä laskuria? Mitä suosittelette?

En tietenkään onnistu vetämään noita kaloreita täydellisesti, tiiän sen nyt jo mutta tossa sanotaankin et ylimääräset kalorit poltetaan sit vaan liikunnalla pois.

Mut ton voisin nyt ottaa edes semmoseks 'suuntaa antavaks'

Kuva ehkä näkyy vähän huonosti, joten tässä se vielä isompana.

Toivotaan parasta :) Yritän tulla ilmottelemaan et miten sujuu. =)

There is a hell, believe me I've seen It. There is a heaven, let's keep it a secret

En jaksa. Vittu mä vihaan itteeni. Vihaan vihaan vihaan vihaan.

Ei tästä tuu tää yhtään mitään. Mua ahdistaa ja väsyttää > syön > ahdistaa ja itkettää viel enemmän.

En tajua itteeni. Miten ihmeessä tää taas menee tähän.

Tää tunne syöminen vituttaa vaan niin paljon. Kai siinä ku sitä ruokaa ahtaa suuhunsa ni unohtaa hetkeks kaiken muun.

Mun piti tänään alottaa syyskuun kunniaks taas uudestaan tää koko homma ja lopettaa ahminen, mut empähän onnistunu.

Haluun vaan nukkua, olla laiha ja omistaa kontrollin.

Mitä mun kontrollille tapahtui?

Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Ehkä meen nyt itkemään omaa ulkomuotoani ja yritän vkl saada aikaan parempaa postausta.