We struggle but we will live forever

Maanantai meni syömisten osalta ihan kohtalaisen hyvin, liikuntaa ei vain tullut yhtään. Ja paino olikin sitten tänä aamuna taas 400g korkeammalla. Ei näin.

Tänään on sitten ollu vähän parempi päivä, ainakin tähän asti (eli toivon mukaan en suihkun jälkeen joudu syömään enää mitään).
Söin tänään välipalaa mitä en yleensä tee, ja nyt ahdistaa. Välipala tosin sisälsi kaksi voileipäkeksiä ja vähän mustikoita :DD eli kaloreita ei tullut paljon paskaakan, mutta rytmiin tuli muutos.

Liikuntaa se sijaan tänään on tullut mukavasti. Nimittäin kaksi tuntia kävelyä koirien kanssa :] ja ipodin mukaan kaloreita olisi kulunut semmoset 380 eli ei paha ;)

Mulla on taas vaihteeksi kovat tavotteet kesäks, toivotaan et ne nyt jumalauta tänä vuonna onnistuisivat. Viime vuosina eivät ole ottaneet oikeen tulta alleen.....
Meinaan tein laskelmia että kesäloman alkuun olis aikaa 11 viikkoa (jos tää lasketaan mukaan). Ja mietin et jos onnistuisin tiputtamaan 11kg tai 10kg koulun loppuun mennessä. Nyt määrä kuulostaa suurelta ja heti alko pelottaa :D mut mun mielestä -1kg viikossa olis ihan suht realistinen tavoite johon voisin jopa kuvitella pystyväni.
Nyt vaan kauhee tstemppi päälle. :)

Aluksi aattelin että en kirjota suunnitelmaani tänne ainakaan vielä, vaan aattelin nyt kattoo et miten tää tästä lähteen. Mut niin oon tehny aina ennenkin, ja ehkä tää nyt motivois pitämään 'lupaustani' yllä :)

Kouluhommien sijaan oon tänään taas metsästäny netistä järkyttävät määrät thinspoa. Ja rakastunut palavasti moniin vartaloihin. 'Mulle kans jooko...'

Ja jos joku nyt ajattelee että -11kg jälkeen BMI on sairaalloisessa alipainossa tms, niin ei huolta ei se vielä ole :) eli valaan mitoissa olen vielä.............

Palaillaan :)

Learning to see through this loneliness

Eilen luin läpi muiden 'samankaltaisten' ihmisten blogeja (kaikki varmaan tajusivat että tarkoitin laihdutusblogeja) .
Niistä sai jotenkin kauheesti lohtua. Samalla kun blogit stemppaavat ne myös muistuttavat että kaikki muutkin on ihmisiä. Kaikki muutkin epäonnistuu, mut ne nousee ylös siitä suosta.
Miks mä ahdistun niin kauheesti epäonnistumista. Yleensä pelästyn niitä ja sit menetän kokonaan kontrollin. 'kyllä mä voin syödä. mitä väliä sillä enää on. Oon jo tarpeeks läski' - tälläset ajatukset tuhoaa koko homman. Ja sit taas ollaankin lähtötilanteessa. Ei näin, ei enää.

Toinen asia mihin oon kiinnittäny huomiota: oon kauhia tunnesyöjä. Jos mua ahdistaa, masentaa, surettaa niin avaan jääkaapin ja etin ruokaa. Kai siitä mukamas saa lohtua. Kun syö niin ei hetkeen ajattele muuta, ruoka tuo sen hyvänolon tunteen.
Mut sen jälkeen tulee paha ja voimaton olo.

Oon monesti huomannut et liikaa syöneenä oon väsynyt, vihanet ja masentunut, ja sitten mulla on semmonen 'hälläväliä'- fiilis.

Vähän syöneenä/syömättömänä oon sit taas paljon energisempi, mukavampi ja ilosempi! :)

Jos pääsisin eroon tunnesyömisestä ja tästä itsesäälissä kierimisestä ni olisin todella tyytyväinen! Noh, päivä kerrallaan.

Onko lukijoilla jotain hyviä vinkkejä? ;)

Jos joku nyt miettii et miten Effy tähän liittyy niin, rakastan Skinssiä ja Effy on laiha ja niiin nätti. ja elämä on tosiaan lyhyt. en haluu olla koko elämääni lihava valaskala.


tässä muutamia quoteseja joista toivottavasti saisin vähän ees motivaatiota:
Success won't just come to you - it has to be met at least half way

You have to believe in yourself. And you have to down deep within the bottom of your soul, feel that you can do the job that you've set out to do

When it comes to losing weight, those who can, do; those that can't make excuses.

You may have to fight a battle more than once to win it.

The word is control. That's my ultimate - to have control. < yks lemppareista :)

Jump, then fall

En tajua miten aikaa on taas kulunut näin paljon viime kerrasta. Hitto. No ei voi mitään.

Mua ahistaa taas vaihteeksi ihan suunnattomasti. Oon ihan paska. Kouluhommat on kaikki rästissä ja paino kivunnut viikonlopun aikana aivan varmasti huippuunsa. Näytän samalta kuin viimeisillään raskaana oleva nainen. Ja reidet hyllyvät kivasti yhteen.

Jos ei mietitä tätä viikonloppua niin paino on kyllä ihan kivasti tippunut alaspäin. Pikkuhiljaa, tasaista tahtia.
Perjantain paino oli alhaisin vähään aikaan. Silti sekin luku on liian iso, verrattuna siihen mitä jossain vaihees oon painanu. Kaipaan tosissani sitä aikaa.

Oon kirjottanu ruoka/liikunta kirjastanikin ihan kohtalaisesti. Mulla on vaan se paha tapa et jos unohdan yheltäkin päivältä, niin kappas ko unohdan sit parit seuraavatkin päivät.
Tästä hyvä esimerkki löytyy torstailta. Illalla olin niin väsynyt & vittuuntunut etten vaan jaksanut. Ja nyt ollaan sunnuntaissa, eikä kirjasessa oli merkintöjä keskiviikon jälkeen. Hienoa minä, todella hienoa! enkä tietenkään muista noita ruokamääriä tarkkaan, ja vaikka muistankin tyyliin kouluruuan, niin en muista välipaloja. Ei näin.

Loppupeleissä oon kuitenkin ihan tykänny tästä kirjottelu-systeemistä. Tommonen kirjanen/vihko toimii mulla paremmin kuin esim blogi, ottaen huomioon päivittelytahtini..............
Mut jotenkin sitä ennen syömistä miettii et miltä tuokin näyttää paperilla.
Oon myös aika perfekonisti ton suhteen. Haluun et siel lukee tarkalleen. Noh, en laske jokaista haarukallista mut en siis haluu unohtaa sieltä mitään, joten senkin takia tää repsahdus suututtaa tavattomasti.

Asiasta kolmanteen, lumet saisivat mun puolesta sulaa jo pois, ainakin teiltä. Mun huono tasapainoni + liukkaat kelit eivät ole mikään paras yhdistelmä... Nytkin multa löytyy kipeytyneitä lihaksia sekä paljonpaljon mustelmia.
Ja sitten toiset pystyy ihan hyvin juoksemaan tuolla. Ei taas mene onnenlahjat tasan! :D

Jälleenkerran myös koulu on täyttä sontaa. Kavereihin menee täydellisesti hermot enkä jaksa noita kaikkia tehtäviä. Tarviin hengähdystauon!

Nytkin olen kotini vankina, koulujuttujen saartamana. Mielummin stepperöisin tai menisin lenkille (kaatumisvaarasta huolimatta). Mutta deadlinet on asetettu eikä asiaa auta yhtään se että jätän kaiken aina viimetippaan.

Do you know that there's still a chance for you

Hellou :)

Alkuviikko on lähtenyt kerrankin mukavasti käyntiin! Maanantaina kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja luku oli luonnollisesti hirviömäinen.
Sunnuntai-iltana olin kuitenkin jo päättänyt, että nyt saa tää porsastelu loppua.
Yleensä masennun suurista luvuista, nyt yritän kääntää ne voitoksi jotenkin näin; 'tästä tää lähtee alaspäin. Olkoot viiminen kerta kun nään näitä lukuja'

Maanantai meni kokonaisuudessaa suht hyvin, syömiset meni lähestulkoon täydellisesti ja lenkilläkin tuli käytyä.
Tämän pvän syömiset on mennyt eilistä paremmin, liikuntaa suunnilleen samanverran.

Alotin eilen myös kirjottaa "thinspo-kirjaseeni" syömiseni ja painoni. Tarkotus olis siis jokapäivältä molemmat kirjata. :) Myös BMI:n kattelin netistä, ja sen aattelin merkata aina joka kuukausi.


Eilinen Sh-dokumentti oli muuten se sama, niinkuin aavistelinkin. Emma oli niin nätti ja laiha :)

I feel so down right now

Viime viikko tuntu kieltämättä yhdeltä elämäni pisimmistä viikoista. Varsinkin alku viikko oli täyttä tuskaa. Torstaina jo vähän helpotti kun tiesi viikonlopun kohta koittavan. Ja tietty viikonloppu meni taas ihan hujauksessa ohi. Tai niin joo, mitä voi oottaa jos nukkuu molempina päivinä yli puolen päivän.
Unirytmi on taas ihan sekaisin. Lauantaina heräsin 12 aikaan ja nukkumaan menin vasta kahden jälkeen ja tänää heräsin yhdentoista jälkeen (ketä kiinnostaa?). Tänä iltana on siis aivan varmasti luvassa melkoista sängyssä pyöriskelyä.

Kulunut viikko siis tarjoili paljon pahaa mieltä, stressausta ja ahdistusta. Täyttä paskaa siis.

Syömiset menee kohtalaisesti. Kai. Vaa'alla en taaskaan oo uskaltanu käydä viimiseen pariin päivään.

Miten oon joutunu tämmöseen tilanteeseen?

Kevätki on viimiset pari päivää ahkerasti tehny tuloaan. Ihan jees sinäänsä et tiet sulaa, mut muuten ei nappaa koska keväthän tarkottaa automaattisesti vaatteiden vähentämistä. Ja huppista, kohta onkin jo bikini ja shortsi kelit.

Haluasin et tämä kesä olis erilainen. Haluasin oikeesti olla laihempi kuin viime kesänä.

-----------------------------------

Tänään Subilla kello 22.55 alkaen

Tosipaikka: Syömishäiriöinen perhe

"Syömishäiriöinen perhe. Teini-ikäinen Emma sairastaa anoreksiaa ja on laihtunut radikaalisti viimeisen vuoden aikana. Emman isä Grant on reilusti ylipainoinen ja kamppailee hänkin paino-ongelmien kanssa. Miten perhe selviää, kun tyttären ja isän syömishäiriöt tuntuvat ruokkivan toinen toisiaan? Molempien sairastumisen taustalla on myös perfektionismia ja kontrolloinnin tunteen tarve. Yhdessä syömishäiriöitä vastaan ponnisteleva perhe yrittää tukea isää ja tytärtä terveellisemmän elämäntavan tiellä. Lisää kannustusta ja apua perhe saa terapeuteilta." Alkuperäinen nimi My 22 Stone Dad & Skinny Me

Elikkä taas syömishäiriö dokumentti tulee telkusta. :) Jos tää on se sama minkä luulen olevan, niin tää taisi tulla syksyllä viimeks. Tykkäsin kyllä tosi paljon tästäkin, ainoo miinus on että täs käsitellään hieman liikaa Emman ja sen poikaystävän asioita, mut nojaa. Mielestäni ihan katsomisen arvoinen jokatapauksessa.





Kuinka moni katsoi muuten sen viimeviikkoisen pro-ana dokkarin? Mitä mieltä olitte? :)