E N D

Noniin, tän blogin taru alkaa valitettavasti olla lopuillaan.

Jaa miksikö?
Kaveri kertoi tuossa jokin aika sitten lukevansa "tälläisiä blogeja". Todennäköisyys, että hän olisi osannut löytänyt juuri minun blogini ja tajunnut kirjoittajan? Ehkä 0,01% Silti, minä en halua ottaa sitä riskiä.
Nick, jolla kirjoitan on saanut alkunsa lapsuudestani, ja tämän nimen tietävät kaikki kaverini. Kirjoitin jonkin verran tänne henk. juttuja (esim sukalaisen kuolema, viiltely ja siitä avautuminen kaverille yms). Pelkään, että kaveri osaa yhdistää palaset.

Oon entistä enemmän alkanut pelätä paljastumista ihan turhaan.

No, anyway, mulla on taas uusi blogi, johon kirjottelen eri nimellä, ehkä nyt uskallan kirjoittaa vapaammin, toivottavasti.

Jos kiinnostaa, laittakaa vaikka kommenttia tms. Blogini ei salattu tms, mutta kuitenkaan halua
antaa osoitetta tässä.

<3

Long Time No See

En tiedä onko kukaan ihmetellet mun poissaoloa. Ei oo ensimmäinen kerta jollon jätän blogini heitteille.
Mun taas piti. Piti kirjoittaa. Siinä kuitenkin tuli sit kaikkea, penkkareiden suunnittelu, penkkarit, abiristeily, lukuloma, yo-kirjotukset.

Jotenkin suljin itteni kokonaan tästä maailmasta. Muutenkin musta tuntuu välillä, että oon jotenkin lakannut elämästä.


Kaikki luisuu pois käsistä. En tunnu kykenevän enää mihinkään. Huone on siivoton monta kuukautta, en hoitanut sovittuja juttja, enkä jaksa panostaa laihduttamiseen, opiskelutkin tökkii ihan helvetisti. Ja oon taas viillellyt. Mulla ei oo pitkään aikaan ollut näin paha olo.

Haluatteko kuulla jotain tosi karua? Mä olen lihonnut tän abi-vuoden aikana ihan vitusti. Sen sijaan, että olisin lukenut ylppäreihin, söin jatkuvasti. Ei ihme et kirjotukset meni jälleen kerran päin helvettiä.

Mun pitäis oikeesti piristyä ja kiskoa itteni tästä paskasta.

Vaikka kuinka vannon, niin samaa paskaa tää taas on.

Take It Out On Me

Oon nykyään jatkuvasti ihan jumalattoman väsynyt. Mitään en jaksa tehä.
Lykkään heräämistä > syön aamupalan jos en jaksa keskittyä ajattelemaan > haukottelen koulussa ja olen vittuuntunut + ahdistunut > tuun koulusta kotiin ja syön taas jos en jaksa ajatella > dataan vain tekemättä mitään > syön vähän lisää.

Siinä sitä. En tajua miten olen jatkuvasti näin laiska ja väsynyt vaikka nukun ihan tarpeeksi. Rauta-tabletteja alotin taas syömään, ihan varmuuden vuoksi.

Ajatukset ei kulje.

Stupid and fat

Kuinka monta kertaa samaa paskaa täytyy sietää? Milloin oppii olemaan täysin syömättä kun ei ole pakko? Miksi miksi miksi vitusta mun täyty tänäänkin syödä ylimääräistä?

Muutama ihminen kaveripiiristä on alkanut kans laihduttamaan. Hyvä tietty et noista saa sitten mm. liikunta seuraa, mutta mua pelottaa ihan helvetisti että ne laihtuu enkä minä. Kesällä kaverit on laihoja ja minä itkemässä pimeässä läskejäni. En varmasti anna sen tapahtua.



En myöskään anna tämän yhden paskan päivän pilata kaikkea. En varmasti. Mä en aijo enää luovuttaa.

Ahdistaa mm taas kaikki. Ahdistus kasvoi heti kun koulu alkoi.

Nää kaks päivää on jotenkin ollu tosi turhia. En oikein oo saanu mitään aikaseks. Väsyttää mukamas liikaa. Maanantai meni sentäs syömisten + liikunnan osalta kivasti ja tää päivä liikunnan osalta mutta syömiset pilas kaiken.

Huomisesta alkaen kaiken pitää mennä paremmin. Pitää nukkua enemmän, syödä vähemmän, liikkua enemmän ja alkaa lukea ylppäreihin. Mä haluaisin niin kauheesti olla täydellinen.

Let's keep it moving in a forward motion

Eilinen riita äidin kanssa painoi tänään jotenkin koko ajan mieltä. Nukuin huonosti ja koko päivä meni muutenkin vitutuksessa. Noh, empähän syönyt ja sain jopa siivottua.
Olis pitäny liikkua enemmänki mut väsytti enkä sit saanu itteeni liikkeelle ja seliseli.
Kävin sentään salilla, tosin siitä ei oikein tullut mitään. No parempi sekin kuin ei mitään.
Huomenna olis tarkotus mennä uudestaan.


Syömiset meni sentään ihan kivasti: päiväruokaa ainoastaan neljän jälkeen.

Don't stop, keep going on!

Every single word I say is judged by a million critics

Vuoden vaihtumista juhlistin aika perinteisesti, eli kavereiden kanssa. Ihan selvinpäin olin ja sillee. Kaloreita ei tullu siis alkoholista mut ruuasta kylläkin.
Vaikka rakastankin kavereitani, niin on niiden luona kyläily aina rasittavaa kun siellä jotain ruokaa tarjotaan. Ei tarvisi syödä mutta ei mulla ole vielä semmoista kuria.

Onnistuttin äidin kanssa taas saamaan jonkinlaista riitaa aikaseks. Tai siis äiti sai. Meillä se aina tuntuu menevän niin, että minussa on joku vika ja sitten äiti alottaa mykkäkoulun jonka jälkeen haukkuu tai huutaa mulle aiheuttaen mulle tietty paskan fiiliksen. Joka siis yleensä johtaa siihen, että viiltelen tai itken yksin huoneessani.
Hävettää sanoa, että oon jo 18 mutta silti vanhempien sanat ja teot satuttaa niin paljon että itken niille vieläkin.

Tänään kuitenkin päätin olla itkemättä. Jokin taistelutahto kai heräsi. Haistatan äidille pitkän paskan. Musta tulee ihan saatanan täydellinen. Laiha ja hyvä koulussa.
Äiti saa sitten olla kateellinen kun mulle mahtuu mitkä tahansa vaatteet.



Katselin ton riidan jälkeen taas vaihteeksi vapaana olevia yksiöitä kaupungistamme. Aina välillä mulle herää kauhea muuttohalu. Päästä pois porukoiden luota ja tehdä omia valintoja. Syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, tehdä mitä haluaa ja tulla ja mennä miten haluaa.

Toi muuttaminen toivottavasti sais motivoimaan lukemaan ylppäreihin & tietty muutenkin panostamaan kouluun, sillä jos pääsin heti lukion jälkeen opiskelemaan, niin muutto omaan kotiin olis varma!

Kävimpä muuten vaa'alla pitkästä aikaa enkä yllättynyt positiivisesti vaan ihan päinvastoin...
Pakko tehdä muutos.