I'm stuck with blurry vision

Sillälailla, kaks viikkoa hurahti päivittämättä.
Oksentelua, ahmimista ja kaikessa mahdollisesssa epäonnistumista. Semmoset kaks viikkoa.
Nyt tosin oksentelusta on ollu taukoa kurkkukivun takia. Ihan flunssan takia kurkku on aristellut, näin ainakin luulen.

En taas oikeen tiiä. Siis mistään. Elämä tuntuu välillä niin kauhean pahalta ja sekaiselta, välillä ei taas sitte lainkaan.

Ihan kamalaa aatella, että kohta on joulukuu. Mun piti marraskuussa tosissani aktivoitua laihdutuksen suhteen. Ja niin piti muuten lokakuussakin. Oikeastaan on viimiset 5 vuotta pitäny, jos en ihan väärin muista.
Se on vaan niin tuttua: Maanantaina aloitetaan. Pari päivää sujuu hyvin. Ja loppu viikosti kaikki menee pilalle.




Fiilikset heittelee laidasta laitaan.

Jos huomenna saisin vaikka itteni ees vähän aktivoituneemmaks ja motivoituneemmaks. Nyt thinspon kattelu ainakin antoi uutta puhtia.

Leave me alone 'cause I feel like dying

Perus sunnuntai: angstausta, sohvalla makoilua ja kaikkien tärkeiden hommien välttämistä.
En tajua mikä näissä sunnuntaissa oikein on vikana. Onko muilla samanlaisia ongelmia viikon viimeisen päivän kanssa?


Tää aamu alko helvetin huonosti: heti ensimmäisenä söin jäätelöä, sitten pähkinöitä ja joqurttia + siirappia ja vielä marjoja. Sen jälkeen oksentamaan.
Ja munhan ei olisi tarvinnut syödä mitään.
Tyhmä läski.

Me ei pahemmin enää vietetä isänpäivää. Lapsena vietiin aina kakkua + muita herkkuja sänkyyn ja laulettiin, Oli kortit, lahjat ja vähän kaikkea.
Viime vuosina ollaan vaan annettu joku äitin ostama lahja päivemmällä ja ehkä kahvin kanssa syöty jotain piirakkaa.
Tavallaan harmi ettei enää juhlita isää (tai äitiä) samalla tavalla kuin lapsena.
En tiedä, että osaisinko enää. Ei valitettavasti olla niin kauheen läheisiä. Lapsena isää oli helppo halata, nyt ei enää niinkään. En ees muista millon ollaan viimeks kunnolla halattu.
Mutta ei siitä sen enempää.



Huomenna pitäis kai uskaltaa vaa'alle, jotta tietäisin vähän että missä mennään.


Ens viikko tulee olemaan taas hyvin rassaava, hermoja kiristävä ja mitä kaikkea. Toivottavasti en kaiken paskan takia alkais ahmimaan.
Ehkä ens viikosta tulee ihan hyvä. Ei pitäis draamailla turhaan.

Tsemppiä kaikille!

Keep calm and carry on

Oon viimiset kaks päivää pärjänny ihan kohtalaisen hyvin.
Noh, maananantaina söin liikaa joten menin oksentamaan.
Ei siis vieläkään mene loistavasti, mutta toisaalta tajuun kyl senkin, että jos tässä on tottunu ahmimaan jumalattomia määriä ruokia niin ei heti pysty katkasemaan kaloreita johonkin kahteensataan.
Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti.

Oon vahingossa antanut itteni karata joulutunnelmaan. Huomasin jo kuuntelevani joululauluja, vaikka ei vielä 'saisi'. Tavallaan silti pelkkä joulun aattelu saa mut haluamaan laihtumista enemmän. En tiedä miksi, ehkä juuri sen takia kun haluan kerranki olla jouluna tavoitepainossa x.

Honey, you're fat and disgusting

Tiiättekö sen tuntee kun tajuaa lihoneensa? Voi helvetti, se on ihan kauhea.
Oon yrittäny vältellä peilejä, pukeutunu säkkeihin sekä syöny miten sattunu ja liikkunu liian vähän. Tosta tulee tietty oravanpyörä joka johtaa tietty järkyttävään lihomiseen.

Havahduin tähän tosiaan eilen. Olin menossa tapamaan kavereita. Havahduin siinä vaiheessa kun yritin kiskoa päälleni jotain vaatetta. Ei jumalauta, tässä sitä taas ollaan, kaikki lupaukset rikottuina.

Huomasin eilen miten helposti sitä tuleekin juotua. Viina turruttaa ajatukset. Ei tartte ajatella, kaikki on pehmoista ja kivaa. Jos olis rahaa ja porukkaa, jonka kanssa juoda, niin varmaan joisin paljon useemmin kuin kerran vuodessa.
Ihan hyvä kuitenkin, ettei oo kumpaakaan.



Mun lupaus pudottaa se seittämän kiloo on kuitenkin edelleen voimassa. Täytyy vaan taas kaivaa ittensä jaloilleen tästä paskakuopasta.


En muuten ilmeisesti osaa mitenkään tyytyä mihinkään ulkoasuun! Vertaan itteeni aina liikaa muiden hienoihin blogeihin ja mietin että miksen määki voi saada tuommosta.

Herättääkö uusi ulkoasu minkäänlaisia tunteita/mielipiteitä teissä?