Vietin onnistuneet neljä päivää, mutta sitten tuli äitienpäivä ja kaikki meni pieleen. Pöytä oli ahdettu täyteen kakkua, keksejä ja pullaa. Ei toivoakaan syömättömyydestä. Ahdan kakkua naamaan samalla kun mietin että mitä helvettiä mä oikeen teen?! Oon kahden vaiheilla, syödäkö vai eikö. Valitettavasti valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.
Kalorihyökkäyksen jälkeen lähden lenkille. Pakko kävellä nopeasti. Pakko kuluttaa. Lenkillä onkin ihan hyvä fiilis; liikennettä ei ole oikein lainkaan, ipodissa soi peräjälkeen hyviä biisejä ja myös ilma on täydellinen.
Suihkuun mennessä kuitenkin valtava vatsa taas kääntää mielen mustaksi. Miksi mun piti syödä niin paljon? Miksi piti pilata tää hyvä putki varsinkin kun vaaka näytti tänä aamuna taas pienintä lukua vähään aikaan.
Ilmatieteenlaitos lupaa ensi viikolla taas lämmintä ilmaa. Ahdistaa. Emmä ole valmis, en vielä. Voisko se takatalvi vielä vähäks aikaa tulla?
Tää päivä meni siis todellakin perseelleen.
Silti mä olen päättänyt onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti