Oon kyllä tykänny ihan olla töissä, eli ei siinä mitään. Palkka vaan on vähän huono ja töiden jälkeen en tosiaanka oo saanu mitään kummaa aikaseks.
Ihan tän mitäänsanomattomuuden takia oon jättäny bloggailunki vähemälle, kun ei tosiaan ole mitään kirjoitettavaa. Painokin pyörii valitettavasti aika samoissa lukemissa.
Lidlistä sentään kävin tänään hakemassa uuden, ikioman, 100g tarkkuudella näyttävän vaa'an :)
En normaalisti kerro blogiini mitään hirveän intiimiä/yksityistä kiinnijäämisen pelossa, vaikka siihen että joku tuttuni tätä lukisi on ehkä 1% mahdollisuus. Ehkä tästäkin syystä blogistani puuttuu 'se jokin' ja aiheet pysyvät aina samoissa turvallisissa asioissa.
Toukokuun lopussa Marissa julkaisi postauksen kuolleesta läheisestään.
Oon viime päivinä aatellu aika paljon just ko.postausta. Mun yks sukulainen kuoli just vähän aikaa sitten. En oikeen pystynyt tajuamaan. Tosi monet on just surru, itkeny ja muistellu tätä henkilöö. Ite en osaa itkee. Tuntuu vaan pahalta. Tuntuu pahalta et tän henkilön perhe, (muut)sukulaiset ja ystävät joutuu käymään tätä läpi. Sivustaseuraajanakin tää on jo ihan kamalaa.
Kaikki tuntuu vaan niin kauheen hauraalta, epätodelliselta ja epäoikeudenmukaselta
millon on päivä viimeinen
sitä koskaan mä tietää voi en
uskon vielä kohdataan
Niin repivää on sun muisto säilyttää
yksinään täältä kaikki lähdetään
mitä teen jos kaikki onkin tässä
yhdessä elämässä tuhkaa ja ikävää
Arttu Wiskari - Tuhkaa ja ikävää
Oho, eksyin jotenkin tänne sun uuteen blogiin, ja heti oma nimi paistaa postauksessa, hihi :))
VastaaPoistaMulle tuli tosi huono omatunto silloin siitä, etten parkunut niinkuin kaikki muut. Tuli jotenkin syyllinen olo, vaikka kaikki vaan suree omalla tavallaan. Koita jaksaa, on aina rankkaa menettää ihmisiä ympäriltä.
Voimia <3