Se siitä lomasta sitten. Nopiasta meni, jälleen kerran. Aika vaan kiitää, ja jotenkin tuntuu että multa menee se ihan totaalisesti ohi.
Haluaisin tavallaan elää niin paljon enemmän. Haluaisin nähdä ja kokea niin paljon.
Loma osottautu mun tuhokseni. Maanantaina meni totuttuun tapaan hyvin, mut loppuviikko oli.. noh, enemmän tai vähemmän täydellistä feilaamista. Ahmimista ja oksentelua.
Mua suoraan sanottuna pelottaa taas kaikki. Loppu vuonna, ennen joululomaa pitäis saada taas niin kauheasti aikaseks: pitäis hankkia ajokortti, tehä kaikkia tunninpitoja + esitelmiä kouluun, pitäis ilmottautua kirjotuksiin ja alkaa lukemaan niihin, sekä abeina meidän täytyy tietty suunnitella joulujuhla ja penkkarit. Ja mä niin vihaan kaikkea tommosta. Mielummin vaan olisin koulussa ne pakolliset tunnit ja sit pois.
Ja tietty joulun jälkeen on penkkarit, abiristeily, kirjotukset ja pääsykokeet.
Missä vaiheessa musta tuli 'aikunen'?
Kaikesta tästä angstin määrästä voi päätellä, että mulla on tyypillinen sunnuntaimasennus.
Vaikka oonkin tunnesyöjä, niin sunnuntai on yleensä se päivä, jollon syömisten osalta onnistun helvetin hyvin. Outoa.
Ootteko jo muuten bongannu kaupoista kaiken joulukrääsän? Ahdistaa, vaikka samalla ootan jo joulua. Entä te?
Marraskuussa yritän tosissani keskittyä blogissani siihen itseasiaan ja jättää turhat löpinät, sekä vähän parannella ulkoasua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti