Perus sunnuntai: angstausta, sohvalla makoilua ja kaikkien tärkeiden hommien välttämistä.
En tajua mikä näissä sunnuntaissa oikein on vikana. Onko muilla samanlaisia ongelmia viikon viimeisen päivän kanssa?
Tää aamu alko helvetin huonosti: heti ensimmäisenä söin jäätelöä, sitten pähkinöitä ja joqurttia + siirappia ja vielä marjoja. Sen jälkeen oksentamaan.
Ja munhan ei olisi tarvinnut syödä mitään.
Tyhmä läski.
Me ei pahemmin enää vietetä isänpäivää. Lapsena vietiin aina kakkua + muita herkkuja sänkyyn ja laulettiin, Oli kortit, lahjat ja vähän kaikkea.
Viime vuosina ollaan vaan annettu joku äitin ostama lahja päivemmällä ja ehkä kahvin kanssa syöty jotain piirakkaa.
Tavallaan harmi ettei enää juhlita isää (tai äitiä) samalla tavalla kuin lapsena.
En tiedä, että osaisinko enää. Ei valitettavasti olla niin kauheen läheisiä. Lapsena isää oli helppo halata, nyt ei enää niinkään. En ees muista millon ollaan viimeks kunnolla halattu.
Mutta ei siitä sen enempää.
Huomenna pitäis kai uskaltaa vaa'alle, jotta tietäisin vähän että missä mennään.
Ens viikko tulee olemaan taas hyvin rassaava, hermoja kiristävä ja mitä kaikkea. Toivottavasti en kaiken paskan takia alkais ahmimaan.
Ehkä ens viikosta tulee ihan hyvä. Ei pitäis draamailla turhaan.
Tsemppiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti