Vuoden vaihtumista juhlistin aika perinteisesti, eli kavereiden kanssa. Ihan selvinpäin olin ja sillee. Kaloreita ei tullu siis alkoholista mut ruuasta kylläkin.
Vaikka rakastankin kavereitani, niin on niiden luona kyläily aina rasittavaa kun siellä jotain ruokaa tarjotaan. Ei tarvisi syödä mutta ei mulla ole vielä semmoista kuria.
Onnistuttin äidin kanssa taas saamaan jonkinlaista riitaa aikaseks. Tai siis äiti sai. Meillä se aina tuntuu menevän niin, että minussa on joku vika ja sitten äiti alottaa mykkäkoulun jonka jälkeen haukkuu tai huutaa mulle aiheuttaen mulle tietty paskan fiiliksen. Joka siis yleensä johtaa siihen, että viiltelen tai itken yksin huoneessani.Hävettää sanoa, että oon jo 18 mutta silti vanhempien sanat ja teot satuttaa niin paljon että itken niille vieläkin.
Tänään kuitenkin päätin olla itkemättä. Jokin taistelutahto kai heräsi. Haistatan äidille pitkän paskan. Musta tulee ihan saatanan täydellinen. Laiha ja hyvä koulussa.
Äiti saa sitten olla kateellinen kun mulle mahtuu mitkä tahansa vaatteet.
Katselin ton riidan jälkeen taas vaihteeksi vapaana olevia yksiöitä kaupungistamme. Aina välillä mulle herää kauhea muuttohalu. Päästä pois porukoiden luota ja tehdä omia valintoja. Syödä mitä haluaa ja milloin haluaa, tehdä mitä haluaa ja tulla ja mennä miten haluaa.
Toi muuttaminen toivottavasti sais motivoimaan lukemaan ylppäreihin & tietty muutenkin panostamaan kouluun, sillä jos pääsin heti lukion jälkeen opiskelemaan, niin muutto omaan kotiin olis varma!
Kävimpä muuten vaa'alla pitkästä aikaa enkä yllättynyt positiivisesti vaan ihan päinvastoin...
Pakko tehdä muutos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti