En tajua miten aikaa on taas kulunut näin paljon viime kerrasta. Hitto. No ei voi mitään.Mua ahistaa taas vaihteeksi ihan suunnattomasti. Oon ihan paska. Kouluhommat on kaikki rästissä ja paino kivunnut viikonlopun aikana aivan varmasti huippuunsa. Näytän samalta kuin viimeisillään raskaana oleva nainen. Ja reidet hyllyvät kivasti yhteen.
Jos ei mietitä tätä viikonloppua niin paino on kyllä ihan kivasti tippunut alaspäin. Pikkuhiljaa, tasaista tahtia.
Perjantain paino oli alhaisin vähään aikaan. Silti sekin luku on liian iso, verrattuna siihen mitä jossain vaihees oon painanu. Kaipaan tosissani sitä aikaa.
Oon kirjottanu ruoka/liikunta kirjastanikin ihan kohtalaisesti. Mulla on vaan se paha tapa et jos unohdan yheltäkin päivältä, niin kappas ko unohdan sit parit seuraavatkin päivät.
Tästä hyvä esimerkki löytyy torstailta. Illalla olin niin väsynyt & vittuuntunut etten vaan jaksanut. Ja nyt ollaan sunnuntaissa, eikä kirjasessa oli merkintöjä keskiviikon jälkeen. Hienoa minä, todella hienoa! enkä tietenkään muista noita ruokamääriä tarkkaan, ja vaikka muistankin tyyliin kouluruuan, niin en muista välipaloja. Ei näin.
Loppupeleissä oon kuitenkin ihan tykänny tästä kirjottelu-systeemistä. Tommonen kirjanen/vihko toimii mulla paremmin kuin esim blogi, ottaen huomioon päivittelytahtini..............
Mut jotenkin sitä ennen syömistä miettii et miltä tuokin näyttää paperilla.
Oon myös aika perfekonisti ton suhteen. Haluun et siel lukee tarkalleen. Noh, en laske jokaista haarukallista mut en siis haluu unohtaa sieltä mitään, joten senkin takia tää repsahdus suututtaa tavattomasti.
Asiasta kolmanteen, lumet saisivat mun puolesta sulaa jo pois, ainakin teiltä. Mun huono tasapainoni + liukkaat kelit eivät ole mikään paras yhdistelmä... Nytkin multa löytyy kipeytyneitä lihaksia sekä paljonpaljon mustelmia.
Ja sitten toiset pystyy ihan hyvin juoksemaan tuolla. Ei taas mene onnenlahjat tasan! :D
Jälleenkerran myös koulu on täyttä sontaa. Kavereihin menee täydellisesti hermot enkä jaksa noita kaikkia tehtäviä. Tarviin hengähdystauon!
Nytkin olen kotini vankina, koulujuttujen saartamana. Mielummin stepperöisin tai menisin lenkille (kaatumisvaarasta huolimatta). Mutta deadlinet on asetettu eikä asiaa auta yhtään se että jätän kaiken aina viimetippaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti